Suomen Agilityliitto kysyi agility-yhteisöltä kuka seuravalmentajista on tehnyt suurimman vaikutuksen heidän harrastamiseensa sekä agilitytoimintaan yleisesti. SAGI ja Noname haluavat nyt nostaa ylös kolme seuravalmentajaa kyselyllä saatujen perustelujen pohjalta ja palkita heidät 100 € arvoisin Nonamen lahjakortein erittäin tärkeästä lajimme eteen tehdystä valmennustyöstä.
SAGI sai huhtikuussa avoinna olleeseen kyselyyn kymmeniä ehdotuksia ja upeita perusteluita kaikkien aikojen agilityvalmentajasta. Saatujen vastausten pohjalta tunnustuksen saajiksi valikoituivat Keski-Pohjanmaan Koiralita ry:n Sanna Harjunpää, Tampereen Seudun Koirakerho ry:n Milja Haapamäki sekä Agility-Team Turku ry:n Bea Snellman.
Kysyimme, mikä juuri heistä tekee kaikkien aikojen agilityvalmentajia
Sanna Harjunpää keräsi kiitosta erityisesti kattavasta tietotaidostaan, josta hän jakaa oppeja valmennettavilleen pyyteettömästi.
“Sannaa ei vaan saa pysymään pois kentiltä. Aina valmis auttamaan muita ja keskustelemaan ongelmista. Omalla vankalla kokemuksella ja ammattitaidolla on koutsannut satoja koirakoita Kiltan viikkoryhmissä, pyyteettömästi, ilman korvauksia, omaa aikaansa säästelemättä. Puhumattakaan siitä, että omalla esimerkillään innostaa muita tavoittelemaan unelmiaan. Hän on meidän Super-Sanna! Niin, on siis muussakin seuratyössä aktiivisesti mukana, tällä hetkellä seuramme pj:n asemassa. Plus yhtenä johtohenkilöistä järjestämässä mm. JSP-SM-kisoja tänä vuonna. Mitä Sanna ei osaa, sitä ei tarviikkaan osata!”
Milja Haapamäki on puolestaan tehnyt vaikutuksen kannustavalla ja iloisella asenteella sekä koiranlukutaidollaan.
“Nuoresta iästään huolimatta hurjan taitava, lukee erilaisia koiria tarkasti ja hienovaraisesti. Aina hyväntuulinen ja kannustava”, kuvailee yksi perusteluista Haapamäkeä.
Bea Snellmanin saamat perustelut eivät jättäneet epäselväksi sitä, kuinka suurella sydämellä ja palolla lajiin sekä koirakoihin hän valmentaa. Perustelut kuvasivat upeasti myös Snellmanin monipuolisuutta valmentajana.
“Bea huomioi valmennuksessaan jokaisen yksilönä, ja hänellä on poikkeuksellinen kyky lukea koiraa ja ohjaajaa, minkä pohjalta löytää jokaiselle sopivan oppimistyylin. Hän saa aina taidot yltämään rutkaasti korkeammalle tasolle, kuin itse osaa edes kuvitella. Bea pitää normaalien viikkotreenien lisäksi myös ylimääräisiä teoriakertoja ja auttaa omatoimitreenien suunnittelussa ja ehtii aina kommentoida omatoimisia treenejä, jos sellaista pyytää. Bea elää mukana niin ylä- kuin alamäissä 100% läsnä, ja hänet saattaakin löytää kisoistakin kannustamasta. Bealle voi aina laittaa viestiä aiheesta kuin aiheesta, ja hänellä on hieno kyky huomioida myös ohjaajan mentaalipuoli valmennuksessaan. Bean panostus on huikea, moninkertaisesti suurempi mitä normaalisti seuravalmentajilta odotetaan.”
Kysyimme myös Harjunpäältä, Haapamäeltä ja Snellmanilta itseltään, mikä heitä motivoi sekä millaisen tien he ovat valmentajana kulkeneet
Harjunpää toteaa, että häntä valmentajana motivoi jokaisen koirakon yksilöllinen kehitys, jossa hän saa olla mukana.
– Haluan haastaa ohjaajia rikkomaan omia rajoja ja sen kautta saamaan uusia oivalluksia omaan kehitykseen, Harjunpää tiivistää.
Haapamäen mielestä valmentamisessa parasta sekä motivoivinta on ehdottomasti mahtavat ja motivoituneet koirakot.
– Valmentamisen aloitin osittain vahingossa reilu kuusi vuotta sitten ja sillä tiellä olen vieläkin. Ja ehkä myös monen sattumusten summana olen päässyt mukaan moniin mielenkiintoisiin valmennusprojekteihin, joiden myötä olen päässyt kehittymään myös valmentajana, kommentoi Haapamäki.
Tunnustuksesta selkeästi ilahtunut Snellman kertoo ATT:n valmentajan ja valmennettavien yhteensopivuuteen perustuva valmennusryhmäkonseptin olleen avainasemassa - yhteinen visio ruokkii kaikkien motivaatiota.
– Valmennan paljon taito-, teoria- ja mentaalipuolta ratatreenin lisäksi. Kun pohja on tukeva, on mahtavaa laittaa kaikki peliin eivätkä haasteet hirvitä vaan ne innostavat! En voikaan kylliksi kiittää ryhmäni avoimuutta valmennukselle tai ATT:n lyömättömiä treenipuitteita! Olen tullut tähän eritoten kuuden erilaisen ja kokoisen koirani koulutusprojekteista oppineena, itsenäisenä pulmanratkojana sekä oppimani soveltajana. Haluan ymmärtää koiraa ja tehdä kerralla kunnolla minimitoistoin koiraa onnistuttaen. Kaikki lähteekin koiraan tutustumisesta ja koiran hyväksymisestä sellaisenaan. Löysin parhaan agilityn vasta jouduttuani erään koirani kanssa luopumaan omista tavoitteistani, Snellman avaa taustaansa.
Agilityliiton teettämässä kyselyssä kiitosta valmentajina keräsivät myös Marjo Korander, Anne Murtola, Anni Joroinen, Hanna Jäntti, Anu Sarkula, Maija Mäkelä, Marja Lahikainen, Jessi Landen, Marika Paatelainen, Mari Kaplas, Johanna Kerminen, Janita Leinonen, Tuomo Pajari, Riikka Koistinen, Maria Martin, Veera Siikamäki, Katja Laine, Janne Karstunen, Pasi Partanen, Outi Nuotio, Tiina Leinonen, Miisa Rapi, Jouni Tiala, Henna Salmela, Ella Rahko, Janna Ristola, Lotta Lindberg, Katja Valkki, Viola Kohonen, Kirsi Kiljander-Aronen, Janika Majasaari, Laura Sutinen, Timo Liuhto, Jenna Caloander, Saara Krook, Mona Kuusela, Juha Orenius, Niina Manninen, Marika Asikainen, Tanja Kurikka, Asko Jokinen, Johanna Ikävalko, Maija Viitanen, Ulla Viholainen sekä Mia Pyykkö.
Suomen Agilityliitto haluaa kiittää kaikkia valmentajia lajin eteen tehdystä työstä, ilman pitkäaikaista ja tinkimätöntä työtä suurelta joukolta seura-aktiiveja emme varmasti olisi näin suosittu ja kasvava urheilulaji!
Takaisin