Paimiossa asuva Marika Ruohonen voitti 3. syyskuuta para-agilityn maailmanmestaruuskultaa ja -hopeaa. Ruohonen saavutti tuplavoiton parakilpailuryhmässä 6 ja kokoluokassa intermediate.

Kultamitalin sai Ruohosen lisäksi kaulaansa 9-vuotias australiankelpie Tykki ja hopeamitalin tämän 11-vuotias "ikinuori" äiti Zalama: "He ovat luottokoiriani - helppoja ohjata ja minulle hyvin rakkaita", Ruohonen kertoo.
 

Ruohonen teki kilpailussa ainoastaan virheettömiä ratoja. Onnistuminen kuudella radalla tiukassa paikassa syntyi monen tekijän summasta: "Ensin laitoin kuulokkeet päähän ja kuuntelin esimerkiksi Antti Tuiskun kappaletta Sata salamaa - se auttaa minua rauhoittumaan. Päätin, että perkele nyt muistan katsoa koiraa, miettiä sijainnit ja ohjaukset. Muistin kouluttajani Janita Leinosen sanat: Juokse, pidä kontakti koiraan ja ohjaa."

Voitto sai Ruohosen sanattomaksi ja itkemään onnesta vaikka hän on jo kokenut ja menestynyt arvokilpailija. Ruohonen on osallistunut kaikkiin para-agilityn maailmanmestaruuskilpailuihin ("PAWC") vuodesta 2014 saakka lukuunottamatta koronan vuoksi peruttuja kilpailuja. Hän muistaa omalta uraltaan erityisesti PAWC-kilpailut vuodelta 2017: "Ennen kisoja äitini kuoli ja Suomessa kilpailuissa sain paljon hylkäyksiä. Meinasin jättää PAWC:n jopa välistä, mutta kaksi hyvää ystävääni kannustivat minua lähtemään ja ajoimme yhdessä MM-kisoihin, joista tulikin voitto."

Zalaman kanssa Ruohonen on voittanut parasuomenmestaruuskilpailut kolme kertaa peräkkäin vuodesta 2018 alkaen. Tänä vuonna Tykki yllätti ja ja voitti äitinsä.
 

Itse lajin Ruohonen on aloittanut jo 25 vuotta sitten. Hän kilpailee yleisessä sarjassa muiden harrastajien rinnalla, sillä Suomessa ei järjestetä muita paraluokan kilpailuja kuin SM-kilpailut.

"Kiitettävää suomalaisessa para-agilityssa on se, että täällä mahdollisestaan urheilijoiden osallistuminen PAWC-kilpailuun, järjestetään SM-kilpailut ja koulutuksia. Kehitettävääkin löytyy: liitotasolla parannusta kaipaavat PAWC-organisointi, maajoukkueleirit, tiedottaminen, paralupien käyttö isommissa kisoissa, hallien esteettömyys ja esteettömien koulutusten tukeminen. Lisäksi olisi hienoa saada joskus PAWC-kilpailut Suomeen", Ruohonen pohtii.

Ruohonen kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet hänen matkaansa, ja erityisesti valmentajiaan Janita Leinosta ja Jaakko Suoknuutia: "Te olette kultaakin arvokkaampia." Lisäksi kiitoksen saa Tiina Selenius: "Hänen kauttaan sain yhteyden Zalaman kasvattajaan. Ilman Tiinaa minulla ei olisi Zalamaa."

Ruohonen aikoo seuraavaksi tähdätä ensi vuonna Portugalissa järjestettäviin paramaailmanmestaruuskilpailuihin.